Itse ainakin odotan ja toivon, että metadatan luominen muuttuu vielä nykyistäkin enemmän automaattiseksi. Monestihan perusluettelointi on jo nyt pitkälti copy-pastetusta, mutta vielä kun saisi luettelointiohjelman luotua sellaiseksi, että se herjaisi, jos tekisi virheen (herjaahan Wordkin kielioppivirheistä…) luetteloinnissa tai sisällönkuvailussa, niin voisi unohtaa luettelointi- ja sisällönkuvailusääntöjen kyttäämisen ja tarkistamisen. Ei sen puoleen, että tätä läheskään kaikki luetteloijat nytkään tekevät kun seuraa yhteisluettelointia.

Hyvä on tietysti miettiä sääntöjen osalta myös sitä, mitä tarkoittaa, kun jokin on tehty “virheellisesti” tai että tietue on luetteloitu “väärin”. Vaikuttaako se aineiston löydettävyyteen? Onko se asiakkaalle huono? Vaikuttaako se jonkun järjestelmän toimintaan? Vai onko se vain poikkeus säännöstä, jolla ei ole oikeasti mitään käytännön merkitystä?

Tiedonhankintataitojen kannalta luettelointi on sinänsä ihan triviaalia. Paitsi ehkä niin päin, että luetteloijan on hyvä ymmärtää tiedonhakua ja -hankintaa, koska silloin hän voi miettiä luetteloinnin ja tietueen relevanttiutta eli miksi laittaa tiettyihin kenttiin tiettyjä asioita tietyllä tavalla.

Motivointiyritysten sijasta pitäisi organisaatiokulttuurissa ihan vaatia jonkinlaista valveutumista viestinnän seuraamiseen. Aina on helppo purnata, että minulle ei kerrotu. Hankalampi voi olla miettiä, että oiskohan pitänyt olla kokouksissa, lukea pöytäkirjat ja muistiot sekä seurata sisäisen tiedotuksen kanavia.

Vanha kunnon “kirjastolla on rooli” -meemi on löytänyt tiensä tännekin

Ei sinänsä etteikö tuo voisi pitää paikkaansakin mutta löytyykö kovaa evidenssiä että asian laita on todella noin? Ettei tullut vain kirjoitettua vahingossa feelgood-latteutta?

Toisekseen, hyvä asiakaspalvelu on toki parempaa kuin heikko sellainen – mutta loppupeleissä kukaan ei halua asioida tai olla minkään tahon asiakas – ainoastaan saada haluamansa tai tarvitsemansa vähimmällä mahdollisella omalla panostuksella. Eikö vain?