Nuorkirjastolaiset – mitä ne tarkkaan ottaen tavoittelevat?
Usein kysyttyjä kysymyksiä, osa 1.
Viimeksi kysymyksen esitti minulle oululaisella patiolla itseäni nuorempi perin fiksu tuore kirjastoihminen. Kertoi, että hänen oli ollut vaikeuksia identifioitua kuluneen vuoden aikana tähän ilmeisen paljon puhuttuun porukkaan, koska hänen oli hankala hahmottaa sitä, mitä ne nuorkirjastolaiset oikeastaan ajoivat takaa.
Vastaukseni kuului: En minä vaan tiedä – nimittäin keitä ‘ne nuorkirjastolaiset’ edes ovat.
Ihmiselle lienee lajityypillistä halu nimetä ja määritellä itselleen outoja asioita. Yleisön pyynnöstä on siis yritettävä.
2010-luvun nuorkirjastolaisen liikehdinnän historia palautuu helsinkiläiselle terassille. Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ainejärjestön UDK:n ‘Helsingin jaosto’, siis Tampereen Infon laitoksella joskus opiskelleet ja pääkaupunkiseudulle asianmukaisesti myöhemmin työllistyneet entiset nuoret tapaavat pitää kuukausittaisia istuntoja työpäivän päälle jossakin helsinkiläisessä anniskeluravintolassa. Niissä keskustellaan kavereiden kuulumisten ohella työelämästä. Ja koska monien – joskaan ei ollenkaan kaikkien – työelämä tapahtuu kirjastossa, puhutaan paljon myös kirjastoista.
Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana puheenaiheet ovat alkaneet kiertyä viimeistään toisen tuopin tienoilla samojen kysymysten ympärille: Mikä on kirjastoinstituution tulevaisuus? Onko sitä? Minkälaisille tyypeille siinä tulevaisuudessa on töitä? Mitä ovat ne muut toimijat tiedonvälityksen kentällä, jotka informaatioalan ammattilaisia nykyään ja tulevaisuudessa työllistävät? Mitä täytyisi entisen nuoren osata ja oppia lisää päästääkseen jonkun sellaisen leipiin?
Ja koska meillä entisillä nuorilla oli ilmeinen tarve keskustella asiasta myös kuukausittaisten istuntojemme ulkopuolella, tuntui luonnolliselta perustaa aihetta varten foorumi useimmille kotoiseen sosiaaliseen mediaan. Sikäli kuin minä tiedän, Nuorkirjastolaiset ovat Facebook-ryhmä, jossa jaetaan kiinnostavia linkkejä ja kommentoidaan niitä ennalta-arvattavampia jäljessä seuraaville sukupolville tyypillisin ironisin äänenpainoin.
Facebook-ryhmä. Repikää siitä.
Ei pidä käsittää väärin: Useimmat meistä rakastavat kirjastoa, kuten alan ammattilaisen kuuluukin. Mutta vielä kirjastoakin enemmän me olemme kiinnostuneita omasta ammatillisesta tulevaisuudestamme. Eläkevirkoja kun ei ole enää kellään, eikä allekirjoittaneen sukupolvella enää edes takuuta eläkkeellepääsystä. Meitä kiinnostaa se, minkälaisin ehdoin itsemme kykenemme elättämään aina siinä seuraavassa työsuhteessa. Siksi meidän on vaikea olla katsomatta kirjastoakin tästä instituutiosta tyystin vieraantuneesta vinkkelistä.
Kysytty on myös, miksi ‘ne nuorkirjastolaiset’ eivät järjestäydy ja rekisteröi yhdistystään. Eikö rekisteröitynä olisi helpompi vaikuttaa niihin tärkeiksi kokemiinsa asioihin?
Enpä tiedä. Suomessa on jo kourallinen pienempiä ja vähän isompiakin kirjasto- ja tietopalvelualan järjestöjä. Useimpien, ay-liikkeen joukot mukaanlukien, jäsenkäyrä on laskeva, samalla kuin jäsenkunnan ikärakenne noudattelee koko Suomen hissukseen harmaantuvaa väestöennustetta. Pienimmillä järjestöistä on jo nyt vaikeuksia kehittää toimintaansa jäsenmaksu- ja toimintatuottojensa jatkuvasti vähentyessä. Ellei toimintaa kehitetä niin, että se vastaa ympäröivän yhteisön tarpeita ja toiveita, mille tahansa järjestölle on haaste sekä ylläpitää jäsenistönsä aktiivisuutta että etenkin houkutella uusia, tuoreita voimia mukaan toimintaan. Suomi on yhdistystoiminnan luvattu maa, mutta yhä hankalampaa on melkein mille tahansa yleishyödylliselle yhdistykselle saada ihmisiä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Paljon puhutut työelämän kiristyneet vaatimukset kai nostavat myös potentiaalisen vapaaehtoisen vapaa-ajan arvoa eksponentaalisesti.
Nuorkirjastolaista taitaakin olla ajatella, että olisi korkea aika nykyisten alan yhdistysten ryhdistäytyä ja vakuuttaa jäsenkuntansa siitä, että ammattikunnalla on edessään loistava – joskin hyvin haastava – tulevaisuus. Tulevaisuus, jota jokaisen oman työuransa tulevista käänteistä kiinnostuneen kannattaa olla mukana rakentamassa. Varsinkin niiden nuorempien, joilla aktiivisia työvuosia on edessä enemmän kuin vähemmän.
Sitä paitsi minä mikään nuori enää ole. Turnauskestävyyskään ei ole ollenkaan samalla tasolla kuin monilla Kirjastopäivien virkasiskoilla ja -veljillä.
/Veera
